Aura Visala, konsepti, teksti, cembalo, liike, ihmisääni, pedaaliluupperi
Soili Huhtakallio, koreografia, dramaturgia, valot, videomateriaali
Niilo Tarnanen, sävellys, miksaus

Tuotanto: Aura Visala & työryhmä, BarokkiKuopio
Rahoitus: Taiteen edistämiskeskus, Musiikinedistämissäätiö, Saaren Kartanon residenssi (Koneen säätiö), Niin ja Näin -kustannus
Kiitokset: Teo, Katri Antikainen, Eero Hämeenniemi, Kulttuuriareena 44:n Ilmari, Jari, Tuula ja Tuomas.
Ensi-ilta: 23.7.2022, BarokkiKuopio
Esityspäivän kuvat: Kari Kohvakka

Oma tunto / omatunto viittaa yhtäältä ihmisen ruumiillisuuteen tajunnan perustana, toisaalta omaantuntoon moraalisena ohjaajana. Teoksen syntyprosessi on ollut pitkä ja periodiluonteinen; Visalan löytämä Simone Weilin ajatus fyysisen työn paikasta henkisen elämän keskiössä tarjosi keväällä 2020 työryhmän työskentelylle ratkaisevan, tarkentavan alkusysäyksen.

Simone Weil (1909–1943) oli maallistuneessa juutalaisperheessä kasvanut ranskalainen, mystisistä kokemuksistaan vaiennut ja kasteen ottamatta jättänyt kristitty. Filosofina hän oli yhtä lailla oppinut kirjoittaja kuin pelkäämättömästi kätensä saveen iskevä toimija. Tutkijankammiossa kynäilyn sijaan hän hakeutui opintojensa jälkeen töihin autotehtaan liukuhihnan ääreen ymmärtääkseen työväenluokan koettelemuksia. Hän opetti filosofiaa kouluissa ja toimi vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa. Weil ammensi kokemustensa ohella niin Platonin teksteistä, Raamatusta kuin Bhagavad Gitastakin pohtiessaan ihmisen arvokasta olemassaoloa, eläen itse samanaikaisesti maailmassa jota toinen maailmansota esinäytöksineen runnoivat.

Viimeisinä elinvuosinaan Weil sai Ranskan pakolaishallitukselta toimeksiannon hahmotella suuntaviivat natsien vallan jälkeisen Euroopan jälleenrakennukseen. L’Enracinement – Kaisa Kukkolan suomentamana Juurtuminen (2007) – julkaistiin postuumisti vuonna 1949, Weil'n kuoltua keuhkotautiin vain 34-vuotiaana vuonna 1943.

Nykyinen elämäntyylimme minimoi ruumiillisen työn tarpeen: koneet hoitavat ja helpottavat sekä raskaita että tarkkuutta vaativia töitä keskiverron eurooppalaisen arjessa. Tietokoneiden mammuttimaista laskentatehoa ja niiden käyttöön liittyvää kulutuksen mittakaavaa ymmärtävät ja ajattelevat kuitenkin vain harvat.

Eräs Weilin keskeisistä oivalluksista on fyysisen työn antama mittakaavan taju: ihmisen käsitys suhteestaan muihin elollisiin. Teosprosessissa Visala on mm. pohtinut, voimmeko suhteuttaa mielikuvituksemme tuotteet, kuten tietokoneet, niiden tekemiseen vaadittavaan vaivannäköön ja tuotannon konkreettisiin seurauksiin.

Teoksessa musiikin historia ja nykyisyys, soittamisen, laulamisen ja liikkeen tunnut sekä soittajan leikkisä suhde soittimeen pyrkivät avaamaan yleisölle vilpittömiä pohdintoja muusikon paikasta materiaalisessa ja silti aina samaan aikaan assosiatiivisessa, mielikuvien täyttämässä maailmassa.